hukka

Eilen illalla menin jotenkin täysin lyttyyn.
M:llä oli aamupäivästä neuvola. Kasvanut oli hurjasti, hämmästytti neuvolatätiä taidoillaan, sai rokotteita ja itki hurjasti, mahakivut ovat alentaneet kipukynnystä, painoa olisi voinut olla vähän enemmän. Päivä meni kuitenkin ihmeen hyvin, lähinnä M vain nukkui (odotin hurjaa itkua ja huutoa koko päiväksi).
 Yleensä olemme käyneet koko perhe katsomassa maanataisin T:n mukana pihapelejä. Koulu tarjoaa tilan (tosin nyt ollaan oltu ulkona) ja itse järjestämme pelejä jne. Eilen en jaksanut. Oli ihan syksy sää, laitoin kynttilöitä ja join teetä peittoon kietoutuneena. Mytytti. Kun T tuli kotiin, tein hänelle lihakeittoa ja leivoin pullia. T ja M möyrivät sohvalla :)
Päivä oli siis ihan tavallisen ihana.
En tiedä mikä mulle sitten illalla taas tuli. Joka iltainen koliikki-itku oli rauhallisempaa kuin yleensä. Siinä puolen yön aikaan M vielä heräsi ja rupesin heijaamaan hänen sänkyään, jospa hän nukahtaisi samantien uudelleen. Tuli jotenkin vaan niin väsynyt olo ja rupesi itkettämään. Otin huutavan M:n syliin ja yritin lohduttaa, menin makuuhuoneeseen sängyllemme istumaan ja heijasin M:ää. Itkin ja heijasin. Onneksi T tuli ottamaan M:n, käveli ympyrää pienessä kaksiossamme, ihan niinkuin silloin kun huudot olivat pahimmillaan. Käperryin peiton alle ja myttyilin. Taisin nukahtaa.
Toivon todella että noi itkun on pelkkää koliikkia ja että ne on kohta ohi. Kun ei jaksaisi enää jaksaa.

(--Happoradio-Pelastaja--)

"toivottavasti seuraava lapsi on helpompi" ja syysretki pirunpesään

Käytiin eilen Hollolassa pienellä syysretkellä. Kävelimme pirunpesälle, jossa on kauniit maisemat ja syksyinen,vähän kirpsakka, ilma sai luonnon tuntumaan vieläkin ihanammalta.Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme ottaneet mukaan jotain pientä evästä tai ainakin lämmintä kaakaota.
Rakastan luonnossa liikkumista ja seikkailemista. Ja kun kerta ei ole varaa lähteä mihinkään ulkomaanlomille, niin teemme tällaisia edullisempia seikkailu retkiä :) Ja ne ovat mielestäni aivan yhtä ihania!


Tänään kävimme M:n kanssa allergialääkärillä maitoallergiaepäilyn takia. Ja juu maitoaltistukseen pitää nyt varata aika. Samalla lääkärikerralla varmistui myös koliikki. Maitoallergiatestin yhteydessä katotaan myös koira-allergia, jatkuvien yskimisien vuoksi. Jos M:llä on koira-allergiaa, niin ei se kovin vakava allergia voi olla, sillä pahoja oireita ei meidän tai veljeni koirasta ole tullu. Mutta lähinnä katotaan se varoiksi, kun kerta tuota aivastelua jatkuu aina vaan.
Jäi vaan häiritsemään ihan hirveästi se, että lääkäri sanoi että "toivottavasti seuraava lapsi on helpompi" samalla kun pienesti sääli meitä siitä, että meillä on esikoisemme kanssa ollut näin hankala alku. Ehkä tämä osui vaan liian arkaan paikkaan :p, kun en kerta toista lasta halua. Jotenkin typerää, että perusolettamus on että saadaan useampi lapsi. Mitä jos en vaikka voisikaan saada enempää lapsia?
Vastaava tilanne oli, kun muutimme ensimmäiseen asuntoomme. Se oli kerrostalo kolmio ja esittelijä sanoi, että "kolmen vuoden päästähän tänne saa sitten ilmaisen yhdenhuoneen maalauksen. Voitte vaikka sitten maalata tämän lapsen huoneeksi sopivaksi". Silloin ärsyynnyin aika paljon naisen kommentista, sillä en halunnut ollenkaan lapsia. Ja ajattelin myös sitä, miten paljon olisi se kommentti voinut satuttaa, jos emme voisi syystä tai toisesta saada lapsia. Se ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän harvinaista, joten mielestäni ihmisten pitäisi tuollaisissa asioissa vähän harkita mitä suustaan päästää. Toisaalta jos aina varoisi loukkaamasta toista, niin eihän sitä kohta voisi sanoa mitään.
Nyt jälkeenpäin ollaan kavereden kanssa naurettu koko asialle ja sille, miten tässä kävikään. JA en kyllä todellakaan enää uskalla sanoa millekkään asialle, että ei ikinä :D

Synnytyksen jälkeisestä seksistä ja ehkäisystä

Voi miten turhautunut ihminen voi olla! Seksi kai kuuluu olennaisena osana parisuhteesee, tai ehkä olen erehtynyt täysin? Asia vaivaa mua todella paljon, mutta en tiedä miten sen pukisi sanoiksi. Ahistaa, turhauttaa ja vaikka mitä.
Meidän suhteen fyysinen puoli on aina ollut aika monimutkikas. Minä pelkään fyysistä kosketusta ja T on hyvin varovainen koskettamaan. Ollaan siis ehkä huonoin mahdollinen yhdistelmä :p
Oltiin kuitenkinpäästy aikalailla yli näistä vaikeuksista, kunnes tulin raskaaksi.  T pelkäsi satuttavansa sikiötä, keskustelimme asiasta muutamana kertaan ja vakuutin että seksistä ei olisi lapselle mitään haittaa. Seksi jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi. Jälkeenpäin T sanoi, että häntä ahisti ajatus esiitä että "tökkii" lasta. Ymmärrän tämän kyllä täysin, olisin vaan toivonut että hän olisi sanonut sen samantien, enkä olisi kuvitellut niiden keskustelukertojen jälkeen että kaikki on taas hyvin. Kasvava maha ja rinnat jne. saivat minut todella epävarmaksi vartalsotani. Minua satutti myös todella paljon se, että T oli jo raskauden alkupuolella sanonut, että hän pitää jopa kiihottavana raskaana olevia naisia ja etenkin että se on hänen oma rakkaansa, kuitenkin hänen käytöksensä antoi ymmärtää muuta.
Monen asian summana mua rupes taas ahistamaan kosketus.
Ajattelin että synnytyksen jälkeen asiat palautuisivat taas normaaliksi. Mutta se oli todellakin turha toivo. Sanoin jo alkuun T:lle että en halua seksiä, ennen kuin jälkitarkastus on tehty ja todettu että kaikki on kunnossa. Jälkitarkastus oli ja meni ja mikään ei muuttunut.
Oikeastaan minusta tuntuu että olen vain pahemmassa umpikujassa kuin ennen. Kyllä meillä nyt jo sitä läheisyyttä on, mutta kaipaan myös sitä seksiä.
Ja toisaalta minua ahdistaa se kosketus todella paljon, suurimmaksi osaksi siksi, että pieni lapsi tarvitsee ja siksi onkin paljon "kiinni" minussa. Kaipaan sitä ja toisaalta pelkään. Mutta tiedän että T voisi auttaa minua taas oppimaan suhtautumaan hänen kanssaan normaalisti siihen fyysiseen läheisyyten. Lisäksi on tämä hirveä epävarmuus vartalostani. En ole ikinä ollut hoikka tms. mutta olen aina ollut sujut vartaloni kanssa, minulla oli hyvät rinnat ja tiesin muutenkin, että monet miehet halusivat minua. Nyt rintani ovat erikokoiset, maha roikkuu ja on raidallinen kuin seepra. Alapääni tuntuu siltä että se näyttää raadellulta, no ei kai se sitä oikeasti ole. Ja ties miten venynyt sekin sitten on?
Jotenkin en vain jaksaisi olla taas se, joka rupeaa aiheesta ensin puhumaan. Puhuminen asioista on minulle muutenkin vaikeampaa kuin hänelle.

Ja sitten se ehkäsykin, vaikka eipä me kai sitä tarvitakkaan :p Söin pillereitä (yasminelle:a). säännöllisesti, en unohtanut yhtäkään ja silti tulin raskaaksi. Nyt todellakin mietityttää että onko mistään hormonaalisesta ehkäisymenetelmästä mulle mitään hyötyä? Tai mikä edes voisi olla h yvä? Pillerit oli mulle mieluisin, mutta niihin en ilmeisesti voi luottaa. Äidilläni oli kierukka ja hän tuli raskaaksi sekä pillereillä että kierukalla, joten kierukkariskiä en uskalla ottaa. Laastaria en halua, koska minulla on muutenkin herkkä iho. Rengas tuntuu oudolta ja vieraalta. Kondomiin en luota yhtään, onhan sen ehkäisyvarmuus pienempi kuin pillereillä ja lisäksi se on mielestäni epämukava. Ehkä kapseli? Sterilisaatioon olen liian nuori... Selibaatikaan ei ihan kauheesti houkuta, etenkään kun oon jo nyt ihan turhautunu tähän seksittömyyteen!

Hankalaa tämä eläminen :p

Valoja

Keksimme perjantaina siskoni kanssa, että viedään M Linnanmäen Valokarnevaaliin. Mukaan pyysimme myös M:n kummit. Sunnuntai iltana me sitten kävimme katsastamassa tämän ihmeen.

Olimme lintisslä klo 20-22  ja tuo aika meni kyllä nopeasti. T osti itselleen rannekkeen ja kävi muutamassa laitteessa ja me M:n kanssa katselimme valoja ja esityksiä.
En ole ennen ollut Valokarnevaaleilla, mutta 2,5e moisesta ei mielestäni todellakaan ole paha hinta! ja ehdottomasti menemme uudestaan! Ainoa mihin olin hiukan pettynyt oli Tuliakrobatia näytös, se oli hiukan pliisu :/ tosin odotin siltä aika paljon, koska itse olen kiinnostunut siitä. Kurjinta oli, että toivoin sen olevan jotian huisia kun se kerta Lintsillä esitetään, mutta esitys jäi todella heikoksi verrattuna moneen perusharrastelijaan. Mutta paikka oli siis ihanan tunnelmallinen, oli mukavaa kun kummit ja siskoni oli mukana ja ihmisiäkään ei ollut tungokseksi asti :)

Kurpitsakansa käveli ympäri Linnanmäkeä.

Karhu säikähdettiin useaan kertaan, se puhui!

Viikonloppuseikkailua

Meidän yhteisiä vapaita on aika vähän kun T:llä (puolisollani) on koulu loppusuoralla ja hän käy samalla täysipäiväisesti töissä. Opinnäytetyö vie siis käytännössä kaiken hänen kotiaikansa. Mutta tosiaan nyt oli täysin vapaa viikonloppu :)
Meillä on tapana tehdä pieniä extempore autoretkiä milloin minnekkin ja lauantaina lähdimmekin Hämeenlinnaan. Olen kiertänyt paljon euroopassa, mutta Suomessa en oikeastaan ollenkaan, joten Hämeenlinnakin oli täysin uusi "tuttavuus". Oli ihanaa kokea pieni muistutus siitä, että vaikka meillä onkin nyt lapsi, niin voimme silti tehdä samoja asioita kun ennnen!
Eihän meidän retkillä mitään ihmeellistä tapahdu, mutta oli mukavaa käydä syömässä ja vähän kävelemässä Hämeenlinnan ympäristössä. Syksyiset lehdet ja se maisema on ihan mieletön!

Sunnuntaina M (poikamme) meni hoitoon/kylään kumminsa luokse. Sillävälin minä kävin siskoni kanssa katsomassa Step Up 3D:n ja olihan se mieletön! Rakastan tanssielokuivia! Vähän rupesi kyllä jo olemaan toistoa edellisiin ja häivähdyksen koin siinä myös yhtäläisyyksiä Rent:iin, mutta silti tykkäsin todella :)
Myös ihan mielettömiä henkilöhahmoja oli elokuvassa esim. Martin ja Facundo Lombard (todella persoonalliset ja hurmaavat veljekset) ja tietenkin Adam G. Sevani (ihan mieletön liikkeissään), ihan uskomatonta miten hyviä tanssijoita löytyy. 3D ei mielestäni ollut eduksi tälle elokuvalle ollenkaan (tosin en oikeen tykkääs iitä muutenkaan). Tanssijoiden liikeet jäi epätarkaks ja ei ne lentelevät vesipisarat, saippuakuplat ja ilmapallot nyt niin wooou ollu. Koko 3D on mun mielestä ihan yliarvostettua!
Mutta tän leffan jälkeen tuli kyllä kovasti ikävä tanssimista!

T haki meidät Helsingistä ja ennen kun menimme hakemaan M:n kotiin, kävimme vielä katsomassa yhtä vuokra-asuntoa. Se oli myös kaksio, mutta hankalemman mallinen kun tämä missä nyt asutaan. Asumme nyt ihan keksustassa ja välillä öisin täällä on vähän turhaa häiriötä ja talon putkisto huutaa jo putkiremppaa, muuten tää on ihana. Toiveissa ois edullinen rivitalo kolmio, mutta sellasta täältäpäin ei taida löytyä :/ joten pysytään kai tässä kaksiossa niinkaun kun mahutaan tai kunne sputkiremppa häätää meidät pois.
Ah edullinen unelmien talo, löydy jo!

Miten tässä näin kävi?

Juon toista isoa kupillista kahvia, loraus maitoa ja kolme lusikallista sokeria, on jo iltapäivä. Puoliso tuli kotiin ja kävi nukkumaan, on ollut rankka työpäivä. Lapsemme itkee, on itkenyt koko päivän. Niitä mahakipuja. Väsyttää ja ahdistaa. Olen silti kai ihan onnellinen.

Minun piti matkustella ja nähdä maailmaa, en halunnut miestä elämääni kuin korkeintaan yhdeksi yöksi kerrallaan enkä ainakaan suomalaista miestä, en halunnut koskaan omaa lasta vaikka lapsista pidänkin, halusin muuttaa ulkomaille. Miten minun elämäni menikin näin, aina ihan toisinpäin kun suunnittelen.