Voi miten turhautunut ihminen voi olla! Seksi kai kuuluu olennaisena osana parisuhteesee, tai ehkä olen erehtynyt täysin? Asia vaivaa mua todella paljon, mutta en tiedä miten sen pukisi sanoiksi. Ahistaa, turhauttaa ja vaikka mitä.
Meidän suhteen fyysinen puoli on aina ollut aika monimutkikas. Minä pelkään fyysistä kosketusta ja T on hyvin varovainen koskettamaan. Ollaan siis ehkä huonoin mahdollinen yhdistelmä :p
Oltiin kuitenkinpäästy aikalailla yli näistä vaikeuksista, kunnes tulin raskaaksi. T pelkäsi satuttavansa sikiötä, keskustelimme asiasta muutamana kertaan ja vakuutin että seksistä ei olisi lapselle mitään haittaa. Seksi jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi. Jälkeenpäin T sanoi, että häntä ahisti ajatus esiitä että "tökkii" lasta. Ymmärrän tämän kyllä täysin, olisin vaan toivonut että hän olisi sanonut sen samantien, enkä olisi kuvitellut niiden keskustelukertojen jälkeen että kaikki on taas hyvin. Kasvava maha ja rinnat jne. saivat minut todella epävarmaksi vartalsotani. Minua satutti myös todella paljon se, että T oli jo raskauden alkupuolella sanonut, että hän pitää jopa kiihottavana raskaana olevia naisia ja etenkin että se on hänen oma rakkaansa, kuitenkin hänen käytöksensä antoi ymmärtää muuta.
Monen asian summana mua rupes taas ahistamaan kosketus.
Ajattelin että synnytyksen jälkeen asiat palautuisivat taas normaaliksi. Mutta se oli todellakin turha toivo. Sanoin jo alkuun T:lle että en halua seksiä, ennen kuin jälkitarkastus on tehty ja todettu että kaikki on kunnossa. Jälkitarkastus oli ja meni ja mikään ei muuttunut.
Oikeastaan minusta tuntuu että olen vain pahemmassa umpikujassa kuin ennen. Kyllä meillä nyt jo sitä läheisyyttä on, mutta kaipaan myös sitä seksiä.
Ja toisaalta minua ahdistaa se kosketus todella paljon, suurimmaksi osaksi siksi, että pieni lapsi tarvitsee ja siksi onkin paljon "kiinni" minussa. Kaipaan sitä ja toisaalta pelkään. Mutta tiedän että T voisi auttaa minua taas oppimaan suhtautumaan hänen kanssaan normaalisti siihen fyysiseen läheisyyten. Lisäksi on tämä hirveä epävarmuus vartalostani. En ole ikinä ollut hoikka tms. mutta olen aina ollut sujut vartaloni kanssa, minulla oli hyvät rinnat ja tiesin muutenkin, että monet miehet halusivat minua. Nyt rintani ovat erikokoiset, maha roikkuu ja on raidallinen kuin seepra. Alapääni tuntuu siltä että se näyttää raadellulta, no ei kai se sitä oikeasti ole. Ja ties miten venynyt sekin sitten on?
Jotenkin en vain jaksaisi olla taas se, joka rupeaa aiheesta ensin puhumaan. Puhuminen asioista on minulle muutenkin vaikeampaa kuin hänelle.
Ja sitten se ehkäsykin, vaikka eipä me kai sitä tarvitakkaan :p Söin pillereitä (yasminelle:a). säännöllisesti, en unohtanut yhtäkään ja silti tulin raskaaksi. Nyt todellakin mietityttää että onko mistään hormonaalisesta ehkäisymenetelmästä mulle mitään hyötyä? Tai mikä edes voisi olla h yvä? Pillerit oli mulle mieluisin, mutta niihin en ilmeisesti voi luottaa. Äidilläni oli kierukka ja hän tuli raskaaksi sekä pillereillä että kierukalla, joten kierukkariskiä en uskalla ottaa. Laastaria en halua, koska minulla on muutenkin herkkä iho. Rengas tuntuu oudolta ja vieraalta. Kondomiin en luota yhtään, onhan sen ehkäisyvarmuus pienempi kuin pillereillä ja lisäksi se on mielestäni epämukava. Ehkä kapseli? Sterilisaatioon olen liian nuori... Selibaatikaan ei ihan kauheesti houkuta, etenkään kun oon jo nyt ihan turhautunu tähän seksittömyyteen!
Hankalaa tämä eläminen :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti