torstai 14. lokakuuta 2010

"toivottavasti seuraava lapsi on helpompi" ja syysretki pirunpesään


Käytiin eilen Hollolassa pienellä syysretkellä. Kävelimme pirunpesälle, jossa on kauniit maisemat ja syksyinen,vähän kirpsakka, ilma sai luonnon tuntumaan vieläkin ihanammalta.Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme ottaneet mukaan jotain pientä evästä tai ainakin lämmintä kaakaota.
Rakastan luonnossa liikkumista ja seikkailemista. Ja kun kerta ei ole varaa lähteä mihinkään ulkomaanlomille, niin teemme tällaisia edullisempia seikkailu retkiä :) Ja ne ovat mielestäni aivan yhtä ihania!


Tänään kävimme M:n kanssa allergialääkärillä maitoallergiaepäilyn takia. Ja juu maitoaltistukseen pitää nyt varata aika. Samalla lääkärikerralla varmistui myös koliikki. Maitoallergiatestin yhteydessä katotaan myös koira-allergia, jatkuvien yskimisien vuoksi. Jos M:llä on koira-allergiaa, niin ei se kovin vakava allergia voi olla, sillä pahoja oireita ei meidän tai veljeni koirasta ole tullu. Mutta lähinnä katotaan se varoiksi, kun kerta tuota aivastelua jatkuu aina vaan.
Jäi vaan häiritsemään ihan hirveästi se, että lääkäri sanoi että "toivottavasti seuraava lapsi on helpompi" samalla kun pienesti sääli meitä siitä, että meillä on esikoisemme kanssa ollut näin hankala alku. Ehkä tämä osui vaan liian arkaan paikkaan :p, kun en kerta toista lasta halua. Jotenkin typerää, että perusolettamus on että saadaan useampi lapsi. Mitä jos en vaikka voisikaan saada enempää lapsia?
Vastaava tilanne oli, kun muutimme ensimmäiseen asuntoomme. Se oli kerrostalo kolmio ja esittelijä sanoi, että "kolmen vuoden päästähän tänne saa sitten ilmaisen yhdenhuoneen maalauksen. Voitte vaikka sitten maalata tämän lapsen huoneeksi sopivaksi". Silloin ärsyynnyin aika paljon naisen kommentista, sillä en halunnut ollenkaan lapsia. Ja ajattelin myös sitä, miten paljon olisi se kommentti voinut satuttaa, jos emme voisi syystä tai toisesta saada lapsia. Se ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän harvinaista, joten mielestäni ihmisten pitäisi tuollaisissa asioissa vähän harkita mitä suustaan päästää. Toisaalta jos aina varoisi loukkaamasta toista, niin eihän sitä kohta voisi sanoa mitään.
Nyt jälkeenpäin ollaan kavereden kanssa naurettu koko asialle ja sille, miten tässä kävikään. JA en kyllä todellakaan enää uskalla sanoa millekkään asialle, että ei ikinä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti