hukka

Eilen illalla menin jotenkin täysin lyttyyn.
M:llä oli aamupäivästä neuvola. Kasvanut oli hurjasti, hämmästytti neuvolatätiä taidoillaan, sai rokotteita ja itki hurjasti, mahakivut ovat alentaneet kipukynnystä, painoa olisi voinut olla vähän enemmän. Päivä meni kuitenkin ihmeen hyvin, lähinnä M vain nukkui (odotin hurjaa itkua ja huutoa koko päiväksi).
 Yleensä olemme käyneet koko perhe katsomassa maanataisin T:n mukana pihapelejä. Koulu tarjoaa tilan (tosin nyt ollaan oltu ulkona) ja itse järjestämme pelejä jne. Eilen en jaksanut. Oli ihan syksy sää, laitoin kynttilöitä ja join teetä peittoon kietoutuneena. Mytytti. Kun T tuli kotiin, tein hänelle lihakeittoa ja leivoin pullia. T ja M möyrivät sohvalla :)
Päivä oli siis ihan tavallisen ihana.
En tiedä mikä mulle sitten illalla taas tuli. Joka iltainen koliikki-itku oli rauhallisempaa kuin yleensä. Siinä puolen yön aikaan M vielä heräsi ja rupesin heijaamaan hänen sänkyään, jospa hän nukahtaisi samantien uudelleen. Tuli jotenkin vaan niin väsynyt olo ja rupesi itkettämään. Otin huutavan M:n syliin ja yritin lohduttaa, menin makuuhuoneeseen sängyllemme istumaan ja heijasin M:ää. Itkin ja heijasin. Onneksi T tuli ottamaan M:n, käveli ympyrää pienessä kaksiossamme, ihan niinkuin silloin kun huudot olivat pahimmillaan. Käperryin peiton alle ja myttyilin. Taisin nukahtaa.
Toivon todella että noi itkun on pelkkää koliikkia ja että ne on kohta ohi. Kun ei jaksaisi enää jaksaa.

(--Happoradio-Pelastaja--)