Ensimmäinen isänpäivä

Sunnuntaina oli T:n ihan ensimmäinen isänpäivä (tai no olihan M olemassa jo vuosi sitten, me ei vaan sillon tiedetty sitä vielä).
Halusin T:lle lahjaksi jotian M:ltä, joten kyllä sai miettiä kauan ennen kuin keksin mitä neljäkuisen kanssa voisi askarrella. Netissä surffailtuani löysin aivan ihanan idean taikataikinasta. Annoin pienen möykyn taikataikinaa M:lle ja hän sai puristaa siitä möykyn. Maalasin sen ja piirsin  silmät ja suun, siitä tuli ökkimönkiäinen. Teimme näitä kolme. Ökkimönkiäisistä tein T:lle avaimenperän. Korttiin painoin M:n kädenjäljen ja siitä tuli norsu muutaman piirretyn viivan jälkeen. Aamulla T:n nukkuessa leivoin vielä tuoreita pullia aamiaselle.
Myönnän että oli kyllä hirveät paineet tuon ensimmäisen isänpäivän kanssa, ensinäkin koska M on vielä niin pieni ja toiseksi on esimmäinen isänpäivä jotain niin erityistä. panikoin sitä ainakin pariviikkoa etukäteen :p Onneksi kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja T tuntui nauttivan kovin :)

Niin ja maanantina saatiin sitten allergialääkäriltä lupa aloittaa kiinteät!!!!!
Pakkohan se oli sitten heti samana iltana kokeilla jo :D Mustikkaa sattui olemaan purkitettuna kaapissa, joten sillä aloitettin. Ja se maistuikin todella hyvin! Mahaan katosi useampi lusikallinen ja yhtään ei M puljannut sitä pois suustaan. Oltiin kyllä kaikki silti ihan sinisinä, koska M päätti yhtenään auttaa käsillä :)
Tänään ajattelin tarjota vähän perunaa, saa nähä mitä M siitä tuumii. Olen niin innoissani näistä ruokajutuista, että haluaisin vaan kokoajan antaa eri makuja ja katsoa niitä ihania ihmettelyn ilmeitä ja kuunnella sitä pienen pientä maiskutusta  :)

Lumisadetta, hyppykiikkua ja paljon kakkua

Mun synttärit oli 6. päivä tätä kuuta ja käytiin aamulla rahkapullaa-amiaisella (lempparipullani ), illalla menimme juttelemaan niistä talon ostojutuista ja siskoni oli leiponut mulle hermottoman ison täytekakun :) Seuraavana päivä oli T:n kummitytön 1v. synttärit ja siellä tuli taas syötyä herkkuja hurjasti. Sunnuntaina sitten taas, kun on T:n ensimmäinen isänpäivä. Voi tätä marraskuun juhlien määrää :p
M jaksoi olla todella reippaasti siellä synttäreillä (oli kaikkien naisten ihasteltavana siellä ripsineen ja kauluspaitoineen :p ja toihan nauttii huomiosta) ja juhline jälkeen käytiin vielä T:n äidin luona nopeasti kääntymässä. Ilta olikin sitten aika hurja, kun M oli niin yli väsynyt reisssusta että ei meinannut millään kuhataa. Seuraavat päivät se tasikin sitten nukkua univelkaa pois, kun musta tuntuu, että se on vaan nukkunut.

Niin ja eilinen lumisade <3 . Oli ihana käydä M:n ja koiran kanssa vähän kävelyllä lumisateessa :) Illalla juotiin T:n kanssa kaakaota, syötiin keksejä ja pelattiin Carcassonne (jos yhtään tykkää lautapeleistä, niin suosittelen!). M viihtyi sylissä pelin ajan, kunnes väsyi ja halusi nukkumaan. Mä tosin hävisin niiin radikaalisti tällä kertaa, että ihan hävettää :D

Maitoaltistus on jatkunut kotona ihan hyvin tuloksin, mitään erikoista muutosta ei ole, paitsi että pukluja tulee vähemmän ja maitoa menee kerralla enemmän (eli syöntikertoja on vähemmän). Kakka tosin on ihan kummallista, tai siis ihan normaalia, mutta harmaata. Lääkäri ei eilen puhelimessa kommentoinut asiaa mitenkään joten kai se on ihan normaalia? Myös iltasin itkut ovat koventuneet, mutta se voi olla hyvin myös esim väsymystä tai niitä hampaita.  Jokatapauksessa jatketaan siis edelleen Nanilla ja viikonpäästä on uusi puhelinaika allergialääkärille.

Sitten vielä se hyppykiikku! Ah miten fiksuja keksintöjä ihminen onkaan tehnyt :p M ei oikein viihdy sitterissä, laittialla taikka sylissä istumassa. Kokoajan pitäisi vaan seistä ja seistä ja seistä.En tiedä mitä se tekee kehitykselle, mutta en kai voi pakottaa lasta olemaan lattialla pyörimässä, jos se vaan huutaa siinä. Vaikka M ei ookkaan vielä neljää kuukautta (hyppykiikun aloitusikäraja), niin hän kyllä kannattelee päätä täysin, joten kiikku on meillä jo käytössä. Sitäpaitsi M viihtyy siinä todella hyvin! Tänään aamullakin M oli ensin sylissä, sitten sitterissä ja uudestaan sylissä ja natisi vaan. Niimpä laitoin sen keittiön ovelle hyppimään ja siinä se tyytyväisenä pomppi :) kunnse srupesi selkeästi väsymään ja nukahti sänkyynsä ilman isompia vetkutteluja :) Olen siis aivan rakastunut tohon hyppykiikkuun!

Nyt kai pitäisi malttaa jatkaa rastojen korjailua, että ehdin saada ne edes jonkunlaiseen kuosiin ennen kun M taas herää :)

Sellaista menoa taas, että huh!

On taas tapahtunut sitä sun tätä, aikaa ei siis ole tuntunut riittävän mihinkään.
Maitoaltistuksessa käytiin torstaina ja mitään oireita ei tullut/ole tullut vieläkään, joten se siitä kai :) Maanataina on vielä soittoaika lääkärille ja silloin myös luultavatsi saadaan aloittaa kiinteät!!! Meitä kuitenkin kehotettiin aloittamaan sellaisilla mitkä eivät yleensä allergisoi (bataatti, peruna, porkkana, banaani, päärynä, sianliha jne.). Jännittää ihan hurjasti, että mitä M ajattelee "oikeasta" ruasta...hihiii...
Tein myös omalla allergiarintamallani jotain hurjaa, söin kalaa eilen! Mulla ei mikään hirveen paha allergia ole ollut, mitä nyt tulee huono olo ja vaikeahkoa hengittää jo siitä jos on kotona kun kalaa paistetaan. Raskauden jälkeen olen pystynyt syömään mm. tomaattiakin ihan normaalisti, vaikka ennen huulet tulivat tulipunaisiksi ja aroiksi, joten ajattelin kokeilla kalaakin. Tein lohimedaljonkeja, timjami-lohkoperunoita sekä bernaiskastikkeen. Ja selvisin hengissä! Oon niin maailman onnellisin, sillä tykkään todella paljon kalaruista :)

Myös Kela-asiat on saatu selvitettyä, ja sain takautuvasti kolmen kuukauden asumistuet :) niistä meni osa säästöön ja osa tuhlaukseen ja maksoin myös osan isommista laskuista, jotka T on yleensä amksanut. Sain mm. vihdoin ostettua koiralle karvan ohennus-sakset (aivan järkyttävän hintaset, mutta ovat kyllä todella hyvät). Nyt on takuttomat korvat ja ehkä/toivottavasti kuulokin parani!?
Tosin hiukan yllättäen T vaihtaakin työpaikkaa jo nyt, joten ensikuukaudesta tulee todella tiukka (palkka on tullut ennne alkukuusta ja nyt vasta loppu kuusta, joten ensikuussa ei palkkaa periaatteessa tule). Eli nämä säästön taitaakin joutua samantien käyttöön. Onneksi veronpalautukset tulee ensikuussa, mutta aikamoista kitkuttelua tuo tulee silti olemaan.

Tänään ollaan menossa mun vanhempien luo syömään ja juttelemaan asuntoasioista. Ollaan vähän puhuttu, että jos ostaisimme heidän asunnon, kun he muuttavat siitä pois. Houkuttais kyllä paljon: 5 huonetta, eteishuone, isohko ruokailutila/keittiö, sauna ja isohko piha (rivitaloksi siis), alue on rauhallinen mutta silti lähellä keskustaa. Ja sillä hinnalla millä vanhempani sen myisivät (eli että saisivat omat velkansa siitä maksettua pois) ei saisi kun kerrostalo kolmion tai pienen rivitalopätkän. Nyt tosin ollaan mietitty myös sen vuokrauksen mahdollisuutta, koska opintoni ovat vielä todellakin kesken. Jokatapauksessa siihen muutto vaatisi, että tekisin paljon töitä opiskelujen ohella. Mutta eiköhän tänään selviä se homma paremmin. Jokatapauksessa siihen muutto olisi ajankohtainen aikaisintaan vasta n. 1,5 vuoden päästä.

Nyt haisee M kyllä ihan siltä että on pyllypesun paikka :p joten kirjottelu täytynee lopettaa tähän. Ehkä tässä oli tekstiä ihan tarpeeksi jo muutenkin :D

hukka

Eilen illalla menin jotenkin täysin lyttyyn.
M:llä oli aamupäivästä neuvola. Kasvanut oli hurjasti, hämmästytti neuvolatätiä taidoillaan, sai rokotteita ja itki hurjasti, mahakivut ovat alentaneet kipukynnystä, painoa olisi voinut olla vähän enemmän. Päivä meni kuitenkin ihmeen hyvin, lähinnä M vain nukkui (odotin hurjaa itkua ja huutoa koko päiväksi).
 Yleensä olemme käyneet koko perhe katsomassa maanataisin T:n mukana pihapelejä. Koulu tarjoaa tilan (tosin nyt ollaan oltu ulkona) ja itse järjestämme pelejä jne. Eilen en jaksanut. Oli ihan syksy sää, laitoin kynttilöitä ja join teetä peittoon kietoutuneena. Mytytti. Kun T tuli kotiin, tein hänelle lihakeittoa ja leivoin pullia. T ja M möyrivät sohvalla :)
Päivä oli siis ihan tavallisen ihana.
En tiedä mikä mulle sitten illalla taas tuli. Joka iltainen koliikki-itku oli rauhallisempaa kuin yleensä. Siinä puolen yön aikaan M vielä heräsi ja rupesin heijaamaan hänen sänkyään, jospa hän nukahtaisi samantien uudelleen. Tuli jotenkin vaan niin väsynyt olo ja rupesi itkettämään. Otin huutavan M:n syliin ja yritin lohduttaa, menin makuuhuoneeseen sängyllemme istumaan ja heijasin M:ää. Itkin ja heijasin. Onneksi T tuli ottamaan M:n, käveli ympyrää pienessä kaksiossamme, ihan niinkuin silloin kun huudot olivat pahimmillaan. Käperryin peiton alle ja myttyilin. Taisin nukahtaa.
Toivon todella että noi itkun on pelkkää koliikkia ja että ne on kohta ohi. Kun ei jaksaisi enää jaksaa.

(--Happoradio-Pelastaja--)

"toivottavasti seuraava lapsi on helpompi" ja syysretki pirunpesään

Käytiin eilen Hollolassa pienellä syysretkellä. Kävelimme pirunpesälle, jossa on kauniit maisemat ja syksyinen,vähän kirpsakka, ilma sai luonnon tuntumaan vieläkin ihanammalta.Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme ottaneet mukaan jotain pientä evästä tai ainakin lämmintä kaakaota.
Rakastan luonnossa liikkumista ja seikkailemista. Ja kun kerta ei ole varaa lähteä mihinkään ulkomaanlomille, niin teemme tällaisia edullisempia seikkailu retkiä :) Ja ne ovat mielestäni aivan yhtä ihania!


Tänään kävimme M:n kanssa allergialääkärillä maitoallergiaepäilyn takia. Ja juu maitoaltistukseen pitää nyt varata aika. Samalla lääkärikerralla varmistui myös koliikki. Maitoallergiatestin yhteydessä katotaan myös koira-allergia, jatkuvien yskimisien vuoksi. Jos M:llä on koira-allergiaa, niin ei se kovin vakava allergia voi olla, sillä pahoja oireita ei meidän tai veljeni koirasta ole tullu. Mutta lähinnä katotaan se varoiksi, kun kerta tuota aivastelua jatkuu aina vaan.
Jäi vaan häiritsemään ihan hirveästi se, että lääkäri sanoi että "toivottavasti seuraava lapsi on helpompi" samalla kun pienesti sääli meitä siitä, että meillä on esikoisemme kanssa ollut näin hankala alku. Ehkä tämä osui vaan liian arkaan paikkaan :p, kun en kerta toista lasta halua. Jotenkin typerää, että perusolettamus on että saadaan useampi lapsi. Mitä jos en vaikka voisikaan saada enempää lapsia?
Vastaava tilanne oli, kun muutimme ensimmäiseen asuntoomme. Se oli kerrostalo kolmio ja esittelijä sanoi, että "kolmen vuoden päästähän tänne saa sitten ilmaisen yhdenhuoneen maalauksen. Voitte vaikka sitten maalata tämän lapsen huoneeksi sopivaksi". Silloin ärsyynnyin aika paljon naisen kommentista, sillä en halunnut ollenkaan lapsia. Ja ajattelin myös sitä, miten paljon olisi se kommentti voinut satuttaa, jos emme voisi syystä tai toisesta saada lapsia. Se ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän harvinaista, joten mielestäni ihmisten pitäisi tuollaisissa asioissa vähän harkita mitä suustaan päästää. Toisaalta jos aina varoisi loukkaamasta toista, niin eihän sitä kohta voisi sanoa mitään.
Nyt jälkeenpäin ollaan kavereden kanssa naurettu koko asialle ja sille, miten tässä kävikään. JA en kyllä todellakaan enää uskalla sanoa millekkään asialle, että ei ikinä :D

Synnytyksen jälkeisestä seksistä ja ehkäisystä

Voi miten turhautunut ihminen voi olla! Seksi kai kuuluu olennaisena osana parisuhteesee, tai ehkä olen erehtynyt täysin? Asia vaivaa mua todella paljon, mutta en tiedä miten sen pukisi sanoiksi. Ahistaa, turhauttaa ja vaikka mitä.
Meidän suhteen fyysinen puoli on aina ollut aika monimutkikas. Minä pelkään fyysistä kosketusta ja T on hyvin varovainen koskettamaan. Ollaan siis ehkä huonoin mahdollinen yhdistelmä :p
Oltiin kuitenkinpäästy aikalailla yli näistä vaikeuksista, kunnes tulin raskaaksi.  T pelkäsi satuttavansa sikiötä, keskustelimme asiasta muutamana kertaan ja vakuutin että seksistä ei olisi lapselle mitään haittaa. Seksi jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi. Jälkeenpäin T sanoi, että häntä ahisti ajatus esiitä että "tökkii" lasta. Ymmärrän tämän kyllä täysin, olisin vaan toivonut että hän olisi sanonut sen samantien, enkä olisi kuvitellut niiden keskustelukertojen jälkeen että kaikki on taas hyvin. Kasvava maha ja rinnat jne. saivat minut todella epävarmaksi vartalsotani. Minua satutti myös todella paljon se, että T oli jo raskauden alkupuolella sanonut, että hän pitää jopa kiihottavana raskaana olevia naisia ja etenkin että se on hänen oma rakkaansa, kuitenkin hänen käytöksensä antoi ymmärtää muuta.
Monen asian summana mua rupes taas ahistamaan kosketus.
Ajattelin että synnytyksen jälkeen asiat palautuisivat taas normaaliksi. Mutta se oli todellakin turha toivo. Sanoin jo alkuun T:lle että en halua seksiä, ennen kuin jälkitarkastus on tehty ja todettu että kaikki on kunnossa. Jälkitarkastus oli ja meni ja mikään ei muuttunut.
Oikeastaan minusta tuntuu että olen vain pahemmassa umpikujassa kuin ennen. Kyllä meillä nyt jo sitä läheisyyttä on, mutta kaipaan myös sitä seksiä.
Ja toisaalta minua ahdistaa se kosketus todella paljon, suurimmaksi osaksi siksi, että pieni lapsi tarvitsee ja siksi onkin paljon "kiinni" minussa. Kaipaan sitä ja toisaalta pelkään. Mutta tiedän että T voisi auttaa minua taas oppimaan suhtautumaan hänen kanssaan normaalisti siihen fyysiseen läheisyyten. Lisäksi on tämä hirveä epävarmuus vartalostani. En ole ikinä ollut hoikka tms. mutta olen aina ollut sujut vartaloni kanssa, minulla oli hyvät rinnat ja tiesin muutenkin, että monet miehet halusivat minua. Nyt rintani ovat erikokoiset, maha roikkuu ja on raidallinen kuin seepra. Alapääni tuntuu siltä että se näyttää raadellulta, no ei kai se sitä oikeasti ole. Ja ties miten venynyt sekin sitten on?
Jotenkin en vain jaksaisi olla taas se, joka rupeaa aiheesta ensin puhumaan. Puhuminen asioista on minulle muutenkin vaikeampaa kuin hänelle.

Ja sitten se ehkäsykin, vaikka eipä me kai sitä tarvitakkaan :p Söin pillereitä (yasminelle:a). säännöllisesti, en unohtanut yhtäkään ja silti tulin raskaaksi. Nyt todellakin mietityttää että onko mistään hormonaalisesta ehkäisymenetelmästä mulle mitään hyötyä? Tai mikä edes voisi olla h yvä? Pillerit oli mulle mieluisin, mutta niihin en ilmeisesti voi luottaa. Äidilläni oli kierukka ja hän tuli raskaaksi sekä pillereillä että kierukalla, joten kierukkariskiä en uskalla ottaa. Laastaria en halua, koska minulla on muutenkin herkkä iho. Rengas tuntuu oudolta ja vieraalta. Kondomiin en luota yhtään, onhan sen ehkäisyvarmuus pienempi kuin pillereillä ja lisäksi se on mielestäni epämukava. Ehkä kapseli? Sterilisaatioon olen liian nuori... Selibaatikaan ei ihan kauheesti houkuta, etenkään kun oon jo nyt ihan turhautunu tähän seksittömyyteen!

Hankalaa tämä eläminen :p

Valoja

Keksimme perjantaina siskoni kanssa, että viedään M Linnanmäen Valokarnevaaliin. Mukaan pyysimme myös M:n kummit. Sunnuntai iltana me sitten kävimme katsastamassa tämän ihmeen.

Olimme lintisslä klo 20-22  ja tuo aika meni kyllä nopeasti. T osti itselleen rannekkeen ja kävi muutamassa laitteessa ja me M:n kanssa katselimme valoja ja esityksiä.
En ole ennen ollut Valokarnevaaleilla, mutta 2,5e moisesta ei mielestäni todellakaan ole paha hinta! ja ehdottomasti menemme uudestaan! Ainoa mihin olin hiukan pettynyt oli Tuliakrobatia näytös, se oli hiukan pliisu :/ tosin odotin siltä aika paljon, koska itse olen kiinnostunut siitä. Kurjinta oli, että toivoin sen olevan jotian huisia kun se kerta Lintsillä esitetään, mutta esitys jäi todella heikoksi verrattuna moneen perusharrastelijaan. Mutta paikka oli siis ihanan tunnelmallinen, oli mukavaa kun kummit ja siskoni oli mukana ja ihmisiäkään ei ollut tungokseksi asti :)

Kurpitsakansa käveli ympäri Linnanmäkeä.

Karhu säikähdettiin useaan kertaan, se puhui!