Juon toista isoa kupillista kahvia, loraus maitoa ja kolme lusikallista sokeria, on jo iltapäivä. Puoliso tuli kotiin ja kävi nukkumaan, on ollut rankka työpäivä. Lapsemme itkee, on itkenyt koko päivän. Niitä mahakipuja. Väsyttää ja ahdistaa. Olen silti kai ihan onnellinen.
Minun piti matkustella ja nähdä maailmaa, en halunnut miestä elämääni kuin korkeintaan yhdeksi yöksi kerrallaan enkä ainakaan suomalaista miestä, en halunnut koskaan omaa lasta vaikka lapsista pidänkin, halusin muuttaa ulkomaille. Miten minun elämäni menikin näin, aina ihan toisinpäin kun suunnittelen.
heippa,löysin blogisi ja jäänpä seurailemaan:)
VastaaPoistahttp://myperfectlife-emmy.blogspot.com/